...Muistan sen päivän hyvin,olin ajamassa kotiin. Kun olin 2 kilometrin päästä kotoani näin naisen valkeassa kaavussa,ajattelin kysyä haluaisiko hän kyydin kotiinsa,mutta kun pysäytin auton,hän oli jo poissa.
Kun ajoin lammen ohi,tiesin että kohta ajaisin metsän halki ja koska on Marraskuun ilta,minun on pakko laittaa ajo-valot,etten törmäisi mihinkään ja siellä metsässä ei ole katulamppuja,joten minä todella tarvitsin valot.
Olin metsän puoli välissä kun kuulen takaani kuiskauksen.
-"Olemmeko kohta perillä?"
En tietenkään välittänyt siitä,halusin uskotella itselleni että tuuli se vain on,mutta en voinut valehdella itselleni,joten jatkoin ajamista kotiin nopeammin..
Kun sain auton parkkeerattua pihaani,juoksin suoraan sisälle. Kotona ihmettelin että kihlattuni oli peloissaan,joten kysyin mikä hänellä oli.
-"Mikä hätänä?"
-"Kun tulit autosta,tuli nainen valkeassa kaavussa myös!"
-"En nähnyt häntä,missä hän nyt on?"
-"En tiedä,mutta sen tiedän että 14 Marraskuuta ei tule olemaan meidän häitä!"
Ihmettelin siinä vaiheessa miksi ei? Mutta nyt tajuan..
...Vuosi sen jälkeen mitä kihlattuni sanoi oli meidän häät,kihlattuni varmaan unohti mitä hän sanoi,mutta minä en. Olisin halunnut kyllä 15 päivän olevan häämme koska 14 Marraskuuta muistuu mieleen aina mitä kihlattuni sanoi,mutta yksi päivä ei estä mitään tapahtuvan. Ainakin silloin niin luulin.
Hääpäivän jälkeen kotona huomasin,että ulko-ovi on auki,muistan kyllä laittaneeni sen kiinni,mutta kävin laittamassa sen sitten kiinni.
Kun olimme menossa nukkumaan en saanut heti unta,joten vanhaan tapaan kävin juomassa vettä.
Minun ei olisi pitänyt mennä keittiöön,mutta ainakin pelastin oman henkeni silloin,mutten vaimoni...
Kun sain lasin kaapista tiputin sen vahingossa,sillä vaimoni huusi ja se sattui korviini,mutten välittänyt siitä,vaan ryntäsin huoneeseen. Minua kuumotti avata ovi,mutta se oli tehtävä,huoneessa huomasin vaimoni ruumin,hän oli yltäpäältä revitty ja veressä ja huomasin että ikkuna oli auki,ja kun käännyin seinässä luki verellä..
"Olisitpa valinnut huomisen" minua hirvitti ja pelotti,mutta se mitä toisessa seinässä luki,en unohda sitä enää koskaan....
"Olisitpa kuunnellut vaimoasi,nyt voit toivoa että et olisi koskaan ottanut minua kyytiin,että et olisi koskaan pysähtynyt minun kohdalleni?"
Kun olin tuon lukenut,niin soitin äkki poliisille ja he ovat nähneet moni samankaltaisia tapauksia ja kutsuvat sitä olentoa nimellä "riivattu"
Elikkäs tässä oli tämä minun eka tarinani,ja nämä mitä kirjoitan suurin osa on minun keksimiä ja jotkut voivat olla ennaltaan tuttuja tarinoita ja tämä oli minun keksimäni,toivottavasti piditte :)
minä kirjoittelen lisää sitten toinen päivä!
